Asuminen halvemmaksi sääntelyä vähentämällä

Pitkään Suomessa ei paljon muuta tehtykään kuin uusia lakeja ja normeja. Aivan viime aikoina on kuitenkin ollut havaittavissa muutos mielipideilmastossa: osa kansalaisista on saanut tarpeeksi ja vaatii jo avoimesti sääntelyn purkamista. Sääntelyn nähdään paitsi vaikeuttavan ihmisten elämää myös aiheuttavan suoranaista vahinkoa.

 

Taloyhtiöt ovat olleet vahvan sääntelyn piirissä jo pitkään. Yhteistä tälle sääntelylle on ollut, että siitä on täysin puuttunut hyöty-kustannuslaskenta. Sääntelyä on lähdetty tekemään jonkin hyvän tavoitteen eteen miettimättä, mitä kustannuksia säädökset aiheuttavat ja miten nämä kustannukset suhtautuvat saavutettavaan hyötyyn nähden. Tämä on vaarallista ja johtaa tehottomuuteen. Seuraavassa muutamia esimerkkejä viime vuosilta. Täytyy vain toivoa, että lainsäätäjillä olisi jatkossa enemmän viisautta ymmärtää, että kaikki taloyhtiöille asetetut uudet velvoitteet lopulta realisoituvat asumisen kallistumisena.

 

Pelastussuunnitelma - todennäköisesti ei säästetty yhtään ihmishenkeä

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta, joka velvoitti taloyhtiöt laatimaan pelastussuunnitelman, tuli voimaan viime vuosikymmenen puolivälissä. Taloyhtiöt ympäri Suomen joutuivat teettämään pelastussuunnitelman kukin erikseen. Käytännössä asia toteutui niin, että taloyhtiöt ostivat pelastussuunnittelun ulkopuolisilta toimijoilta, jotka lähinnä kopioivat samaa vakiosuunnitelmaa talosta toiseen osoitetiedot muuttaen. Tuloksena tästä oli n. 500 euron hintainen ja 50-sivuinen raportti, jota kukaan ei koskaan lukenut ja josta ei ollut mitään hyötyä.  Vuonna 2011 pelastuslaki uudestettiin, mikä tarkoitti, että vanhat pelastussuunnitelmat piti päivittää. Vanhat suunnitelmat oli laadittu paperille eikä niitä voinut mitenkään järkevästi päivittää, joten oikeasti ne tehtiin uudelleen. Lopputulemana lähes jokainen suomalainen taloyhtiö oli käyttänyt 1000 euroa hyödyttömiin papereihin, joilla todennäköisesti ei säästetty yhtään ihmishenkeä. Papereiden hinnaksi saattoi tulla 50 miljoonaa euroa. Tämä raha olisi paljon järkevämmin käytetty esimerkiksi kohdennettuna tukena peruskorjauksen yhteydessä toteutettaviin sprinklauksiin.

 

Energiatodistus - hyödyttömiä parannusehdotuksia halvimpaan hintaan

Energiatodistuksesta ei varmaan tarvitse paljoa kirjoittaa. Lain tavoitteena oli parantaa energiatehokkuutta kiinteistöissä. Tavoitteen saavuttamiseksi energiatodistuksen laativan asiantuntijan on tehtävä esityksiä energiatehokkuuden parantamiseksi kohteessa. Kohtuullinen idea, mutta käytännössä todistuksen laadinta kilpailutetaan halvimman hinnan perusteella. Halvimpaan hintaan ei ole mahdollista tutkia kohdetta ja esittää aitoja, järkeviä parannusehdotuksia. Niinpä ehdotukset ovat samat kohteesta toiseen ja täysin hyödyttömiä tilaajalle. Energiatodistuksiin suomalaiset taloyhtiöt joutuvat hassaamaan samat rahat kuin kahteen pelastussuunnitelmaan, eikä riitäkään. Velvoite energiatodistuksen laatimiseen koskee myös aivan pienimpiä taloyhtiöitä, jotka jäävät pelastussuunnitteluvelvoitteen ulkopuolelle.

 

Leikkipaikkastandardi - pehmeä nurmikko on vaarallinen

Nykyaikaisen standardin täyttävän leikkipaikan perustaminen tai vanhan korjaaminen standardin täyttäväksi maksaa helposti yli 5000 euroa, eikä sillä rahalla saa paljonkaan enempää kuin keinun ja turva-alustan. Monesta talosta on vuosikymmenet moitteettomasti palvellut leikkipaikka poistettu, koska ei ole haluttu ottaa riskiä korvausvaateesta vahinkotilanteessa eikä kallista uusimista ole voitu tehdä. Nykyasetusten mukaan jopa pehmeä nurmikko on vaarallinen ja se on korvattava kuutiokaupalla turvahiekkaa. Leikkipaikkastandardit eivät ole lainsäädäntöä eivätkä sikäli velvoittavia, mutta niitä on käytännössä noudatettava, sillä muu voidaan katsoa huolimattomuudeksi. Yhtiön johdolla on huolellisuusvelvoite.

 

Asunto-osakeyhtiölaki - 300 pykälää ja ovisilmäbyrokratiaa

Asunto-osakeyhtiölaissa on yli 300 pykälää. Joukossa on yhtiöoikeudellista säännöstöä, mutta aika paljon pykäliä nähtävästi tarvitaan myös asumisen säätelemiseen. Kun lakia ollaan seuraavan kerran uudistamassa, tulisi olla raskaassa harkinnassa kannattaako pykälämäärää entisestään enää kasvattaa, vai tulisiko sääntelyä pikemmin pienentää. Viimeisimmässä lakimuutoksessa luotiin melkoinen byrokratiakoneisto huoneistokohtaisten muutostöiden ympärille. On hyvä, että muutostöitä dokumentoidaan, mutta lainsäätäjältä jäi huomioimatta olennaisuus. Nykytilanteessa isännöitsijät myöntävät muutostyölupia ovisilmän vaihtamiseen ja dokumentoivat tämän työn isännöitsijäntodistukseen, sekä käsittelevät lukuisen määrän muita vähäisiä tai mitättömiä muutostöitä. Muutostöiden dokumentointikynnystä tulisi nostaa niin, että vain olennaiset muutostyöt kävisivät byrokraattisen prosessin läpi ja muilta osin osakkaan muutostyöoikeutta vahvistettaisiin.