Yleisavaimet hukassa ja muuta ISA-auktorisoitua toimintaa

Alan olla yhä enemmän vakuuttunut että ISA-auktorisointi on keskittynyt täysin vääriin asioihin ja palvelee lähinnä isännöintitoimistoja markkinoinnin keppihevosena. ISA-auktorisoinnissa pitäisi olla kyse isännöinnin palvelutyön kokonaisvaltaisesta laadunvarmistamisesta. Toisin sanoen kun taloyhtiö ostaa ISA-auktorisoitua isännöintiä niin laadun pitäisi olla parempaa kuin mitä se olisi ilman auktorisointia. Muutenhan koko touhussa ei ole mitään mieltä - asiakkaan näkökulmasta nyt ainakaan.

Viimeksi olen pohtinut avainhallinnan tilaa maan suurimmissa ISA-auktorisoiduissa toimistoissa, joilta olen saanut taloyhtiöitä isännöintiini. Perusasiat tuntuvat olevan hukassa. Isännöitsijälle uskotaan haltuun miljoonien arvoiset ihmisten kodit. Ei ole ihan samantekevää, missä yleisavaimet näihin koteihin seikkailevat.

Lähiön nakkikioskikin pitää inventaariota hallussaan olevasta omaisuudesta. Siis aika ajoin tarkastetaan, mitä on varastossa. Tämä on arkipäivää kaikkialla muualla paitsi isännöinnissä, jossa inventaario tehdään vain isännöintikohdetta vastaanotettaessa jos silloinkaan. Tapanani on ollut pyytää haltuuni saamista isännöintikohteista Abloylta avainraportit eli tiedon siitä, montako avainta kyseisiin kiinteistöihin on aikojen saatossa teetetty. Lähes poikkeuksetta ilmenee, että yleisavaimia on teetetty enemmän kuin mitä niitä on tallella, eikä vanha isännöitsijä tiedä missä ylimääräiset avaimet ovat. Ei ole koskaan vaivauduttu selvittämään. Huonoimmillaan ISA-auktorisoidussa isännöintitoimistossa ei ole tiedetty edes missä isännöitsijän omaan haltuun uskotut yleisavaimet ovat. Tämä on pohjanoteeraus, mutta paljon paremmin ei mene silloinkaan kun ei ole käsitystä siitä, keiden haltuun muut yleisavaimet on luovutettu. Näin on lähes säännönmukaisesti: kuittaukset avainten luovutuksista puuttuvat.

En pysty keksimään mitään järkevää selitystä miksi asioita hoidetaan näin tuomiopäivän meiningillä ("ei huolta huomisesta"), mutta vielä vähemmän ymmärrystä minulta saa sille miten tällaista toimintaa voidaan kutsua auktorisoiduksi toiminnaksi. Auditoijien pitää olla joko sokeita tai kuuroja.

Voisin kirjoittaa siitäkin, miten erään ISA-auktorisoidun isännöintitoimiston tilinpäätöksestä puuttuivat kaikki kulujaksotukset. Onpa tullut vastaan sellainenkin kokenut ISA-isännöitsijä, joka ei ymmärtänyt koko suoriteperiaatteen käsitettä. Yhden välitilinpäätöksessä ei (kuukausien korjauksien jälkeenkään!) täsmännyt edes pankkitilin saldo ja muiden virheellisyyksien lopulliseksi peraamiseksi saisi käydä oman pääoman kautta monta tilikautta taaksepäin. Samoin olen nähnyt kuinka taloyhtiön omaisuudesta tehdään vuodesta toiseen mehevät poistot, samalla kun verotuksessa vahvistetut tappiot happanevat vanhuuttaan. Tätä tarinaa kyllä riittäisi. Ehkä toisen kerran sitten.

Taloyhtiöiden päättäjät, älkää luottako näihin markkinointiauktorisointeihin vaan selvittäkää isännöintitoimiston taustat ja kysykää kokemuksia muilta saman isännöitsijän asiakkailta. En sentään väitä että auktorisointi olisi rasite, mutta kokemukseni valossa ei sille myöskään kannata kaksista arvoa asettaa.